Marsut ovat olleet osa poliittista toimintaani jo pitk\u00e4\u00e4n, ja n\u00e4ill\u00e4kin sivuilla palleroiset vilkkuvat. (Kuvat on piirt\u00e4nyt mainio Ruska Bergh\u00e4ll.) Mutta mik\u00e4 juttu t\u00e4m\u00e4 oikein on, mit\u00e4 tekemist\u00e4 jyrsij\u00f6ill\u00e4 on politiikan kanssa? Itse asiassa paljonkin. <\/p>\n\n\n\n
Marsut ovat lempeit\u00e4 laumael\u00e4imi\u00e4 ja eritt\u00e4in solidaarisia toisiaan kohtaan: emomarsut p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4t toistenkin naarasten poikaset nis\u00e4lle, ja ruokakupilla aterioidaan yhdess\u00e4. Marsu on my\u00f6s \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen sosiaalinen olento, ja niiden pit\u00e4minen yksin on el\u00e4inr\u00e4\u00e4kk\u00e4yst\u00e4 – tiesitk\u00f6, ett\u00e4 Sveitsiss\u00e4 vain yhden marsun pit\u00e4minen on per\u00e4ti lailla kielletty? Marsu tarvitsee lajitovereitaan voidakseen hyvin, ja itse asiassa t\u00e4m\u00e4h\u00e4n p\u00e4tee my\u00f6s meihin ihmisiin. <\/p>\n\n\n\n
Kukaan ihminen ei ole t\u00e4ysin oman onnensa sepp\u00e4, vaan meihin vaikuttavat aina yhteiskunnalliset rakenteet ja monet sellaiset asiat, joihin emme itse pysty vaikuttamaan. Kukaan ei esimerkiksi valitse, millaiseen perheeseen tai mihin p\u00e4in maailmaa sattuu syntym\u00e4\u00e4n, ja toiset saavat jo syntym\u00e4ss\u00e4 paremmat kortit kuin toiset. Hyv\u00e4 yhteiskunta tarjoaa tukiverkkoja ja tukee niit\u00e4, jotka tukea tarvitsevat – ja mik\u00e4\u00e4n t\u00e4st\u00e4 ei onnistu ilman toisia ihmisi\u00e4. Ihmiset kipsaavat murtuneet tassumme, kuljettavat meit\u00e4 busseilla paikasta toiseen, opettavat lapsemme lukemaan, asfaltoivat tiemme ja huolehtivat meist\u00e4, kun emme itse siihen pysty. <\/p>\n\n\n\n
Me ihmiset olemme my\u00f6s yhteis\u00f6llisi\u00e4 el\u00e4imi\u00e4. Koronan aikaan moni huomasi, miten kurjaa kotiin linnoittautuminen oli: me oikeasti tarvitsemme toistemme l\u00e4sn\u00e4oloa voidaksemme hyvin. Paitsi, ett\u00e4 tarvitsemme palveluita ihan liven\u00e4, tarvitsemme my\u00f6s paikkoja, joissa voimme kohdata toisiamme. Hyv\u00e4ss\u00e4 kaupungissa onkin paljon ep\u00e4kaupallista tilaa, jossa ihmisill\u00e4 on mahdollisuus tavata ja vain oleskella (vaikka l\u00f6tk\u00f6tt\u00e4\u00e4 marsumaisesti) ilman ostamisen pakkoa: asukastiloja, nuorisotiloja, kirjastoja ja niin edelleen. <\/p>\n\n\n\n
Marsut ovat my\u00f6s vegaaneja (tai herbivooreja, kuten el\u00e4inten kohdalla tavataan sanoa): ne sy\u00f6v\u00e4t pelkk\u00e4\u00e4 kasvisruokaa. T\u00e4m\u00e4 on hyv\u00e4 ohjenuora my\u00f6s ihmisille. Kaupungin julkisissa ruokailuissa tulisi tarjota p\u00e4\u00e4asiassa kasvispohjaista, terveellist\u00e4 ruokaa, joka on my\u00f6s tuotettu vastuullisesti. <\/p>\n\n\n\n
Ja siis: ovathan marsut nyt \u00e4lytt\u00f6m\u00e4n kivoja ja sympaattisia el\u00e4imi\u00e4, joiden touhujen seuraamisesta tulee hyv\u00e4 mieli. Eik\u00e4 se, ett\u00e4 kaupunkilaiset olisivat hyv\u00e4ll\u00e4 tuulella ja suhtautuisivat kanssaihmisiins\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohtaisen positiivisesti, ole politiikan tavoitteeksi huono. Lempeytt\u00e4 ja luottamusta toisiin t\u00e4m\u00e4 helsinkil\u00e4istenkin lauma tarvitsee. <\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Marsut ovat olleet osa poliittista toimintaani jo pitk\u00e4\u00e4n, ja n\u00e4ill\u00e4kin sivuilla palleroiset vilkkuvat. (Kuvat on piirt\u00e4nyt mainio Ruska Bergh\u00e4ll.) Mutta mik\u00e4 juttu t\u00e4m\u00e4 oikein on, mit\u00e4 tekemist\u00e4 jyrsij\u00f6ill\u00e4 on politiikan kanssa? Itse asiassa paljonkin. Marsut ovat lempeit\u00e4 laumael\u00e4imi\u00e4 ja eritt\u00e4in solidaarisia toisiaan kohtaan: emomarsut p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4t toistenkin naarasten poikaset nis\u00e4lle, ja ruokakupilla aterioidaan yhdess\u00e4. Marsu on […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":178,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-167","page","type-page","status-publish","has-post-thumbnail","hentry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.elinavainikainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/167","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.elinavainikainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.elinavainikainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.elinavainikainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.elinavainikainen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=167"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.elinavainikainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/167\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":168,"href":"https:\/\/www.elinavainikainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/167\/revisions\/168"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.elinavainikainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/178"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.elinavainikainen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=167"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}