Marsut ovat olleet osa poliittista toimintaani jo pitkään, ja näilläkin sivuilla palleroiset vilkkuvat. (Kuvat on piirtänyt mainio Ruska Berghäll.) Mutta mikä juttu tämä oikein on, mitä tekemistä jyrsijöillä on politiikan kanssa? Itse asiassa paljonkin.
Marsut ovat lempeitä laumaeläimiä ja erittäin solidaarisia toisiaan kohtaan: emomarsut päästävät toistenkin naarasten poikaset nisälle, ja ruokakupilla aterioidaan yhdessä. Marsu on myös äärimmäisen sosiaalinen olento, ja niiden pitäminen yksin on eläinrääkkäystä – tiesitkö, että Sveitsissä vain yhden marsun pitäminen on peräti lailla kielletty? Marsu tarvitsee lajitovereitaan voidakseen hyvin, ja itse asiassa tämähän pätee myös meihin ihmisiin.
Kukaan ihminen ei ole täysin oman onnensa seppä, vaan meihin vaikuttavat aina yhteiskunnalliset rakenteet ja monet sellaiset asiat, joihin emme itse pysty vaikuttamaan. Kukaan ei esimerkiksi valitse, millaiseen perheeseen tai mihin päin maailmaa sattuu syntymään, ja toiset saavat jo syntymässä paremmat kortit kuin toiset. Hyvä yhteiskunta tarjoaa tukiverkkoja ja tukee niitä, jotka tukea tarvitsevat – ja mikään tästä ei onnistu ilman toisia ihmisiä. Ihmiset kipsaavat murtuneet tassumme, kuljettavat meitä busseilla paikasta toiseen, opettavat lapsemme lukemaan, asfaltoivat tiemme ja huolehtivat meistä, kun emme itse siihen pysty.
Me ihmiset olemme myös yhteisöllisiä eläimiä. Koronan aikaan moni huomasi, miten kurjaa kotiin linnoittautuminen oli: me oikeasti tarvitsemme toistemme läsnäoloa voidaksemme hyvin. Paitsi, että tarvitsemme palveluita ihan livenä, tarvitsemme myös paikkoja, joissa voimme kohdata toisiamme. Hyvässä kaupungissa onkin paljon epäkaupallista tilaa, jossa ihmisillä on mahdollisuus tavata ja vain oleskella (vaikka lötköttää marsumaisesti) ilman ostamisen pakkoa: asukastiloja, nuorisotiloja, kirjastoja ja niin edelleen.
Marsut ovat myös vegaaneja (tai herbivooreja, kuten eläinten kohdalla tavataan sanoa): ne syövät pelkkää kasvisruokaa. Tämä on hyvä ohjenuora myös ihmisille. Kaupungin julkisissa ruokailuissa tulisi tarjota pääasiassa kasvispohjaista, terveellistä ruokaa, joka on myös tuotettu vastuullisesti.
Ja siis: ovathan marsut nyt älyttömän kivoja ja sympaattisia eläimiä, joiden touhujen seuraamisesta tulee hyvä mieli. Eikä se, että kaupunkilaiset olisivat hyvällä tuulella ja suhtautuisivat kanssaihmisiinsä lähtökohtaisen positiivisesti, ole politiikan tavoitteeksi huono. Lempeyttä ja luottamusta toisiin tämä helsinkiläistenkin lauma tarvitsee.