Minulle kaikki politiikka on yhdenvertaisuuspolitiikkaa: jokaisen poliittisen päätöksen yhteydessä on kysyttävä, miten se vaikuttaa erilaisiin ihmisiin. Jokaisen ihmisen elämään vaikuttavat monenlaiset eri tekijät ja ryhmäjäsenyydet asuinpaikasta ja sukupuolesta ikään ja terveydentilaan, varallisuuteen ja yhteiskuntaluokkaan, ja päätöksenteossa on otettava näiden vaikutukset huomioon, yhdessä ja erikseen. Palveluiden saamisessa ei pitäisi olla mitään väliä, oletko köyhä vai rikas, valkoinen vai ruskea, vammainen vai vammaton, duunari vai porvari, transihminen vai cis, eikä ketään pitäisi syrjiä jonkun näistä ominaisuuksista vuoksi.
- Kaikkien päätösten ihmisvaikutukset pitää arvioida kattavasti. Sukupuolivaikutusten arvioinnin lisäksi otetaan käyttöön muun muassa sosiaalisten vaikutusten ja mielenterveysvaikutusten arviointi.
- Tarjotaan palveluita kaikkialla kaupungissa, matalalla kynnyksellä ja halvalla tai ilmaiseksi. Kenenkään lääkärissäkäynti tai toisella asteella opiskelu ei saa olla kiinni rahan puutteesta.
- Segregaatiota eli eriytymistä on purettava ja estettävä niin asunto-, koulutus- kuin sosiaalipolitiikan keinoin.
- Varmistetaan työntekijöiden yhdenvertaisuusosaaminen kouluttamalla ja jakamalla tietoa. Etenkin soten ja kasvatuksen työntekijöiden on osattava kohdata kunnioittavasti erilaisia vähemmistöjä, kuten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä sekä eri maahanmuuttajaryhmiä.
- Tehdään syrjimätöntä työnantajapolitiikkaa. Panostetaan yhdenvertaisuussuunnitteluun ja anonyymiin rekrytointiin. Puututaan syrjintään ja häirintään. Lisätään työntekijöiden hyvinvointia lyhentämällä työaikaa.
- Kaupungin tilojen on oltava esteettömiä ja esteettömyystiedoista on viestittävä kattavasti, sekä fyysisestä esteettömyydestä että aistiesteettömyydestä.
- Myös asuminen on yhdenvertaisuuskysymys. Helsingissä on voitava asua myös vähävaraisen. Erityisesti julkista vuokra-asuntotuotantoa on lisättävä ja asunnottomuus pyrittävä poistamaan.
- Viestinnän on oltava syrjimätöntä ja saavutettavaa. Tärkeä informaatio on oltava saatavilla mahdollisimman monella kielellä, myös selkosuomeksi.
Jokaisella kansalaisella on oikeus saada äänensä kuulluksi muutenkin kuin vaaleissa. Helsingissä tulee laajentaa osallistavan demokratian käyttöä ja ottaa huomioon erityisesti ryhmät, joiden ääni päätöksenteossa kuuluu nykyään vähemmän. Koska lapset ja nuoret eivät saa äänestää eivätkä asettua vaaleissa ehdolle, on heidän osallistamiseensa kiinnitettävä erityistä huomiota. Stadi on myös lasten ja nuorten – myös heitä pitää sen kehittämisessä kuunnella.
- Kehitetään osallistavan budjetoinnin OmaStadi-järjestelmää edelleen niin, että siinä huomioidaan entistä paremmin alueellinen kattavuus ja aliedustettujen ryhmien (kuten köyhien ja maahanmuuttajien) osallistuminen.
- Panostetaan alaikäisten vaikuttamismahdollisuuksiin. Kehitetään Nuorten budjettia ja lisätään nuorisoneuvoston vaikutusvaltaa. Nuorten tulee voida tulla kuulluksi myös muissa kuin poissulkevasti nuoria koskevissa kysymyksissä.
- Kiinnitetään huomiota nuorisoneuvoston edustuksellisuuteen.
- Kehitetään menetelmiä ala-asteikäisten kuulemiseen heitä koskevissa asioissa.
- Panostetaan koulujen demokratiakasvatukseen ja tehdään yhteistyötä koulujen ja päätöksentekoelinten välillä.
- Lisätään alueellista demokratiaa. Otetaan käyttöön alueelliset kansalaispaneelit, joihin jäsenet valitaan satunnaisotannalla.
- Lisätään erilaisia kaupunkilaisten kuulemismahdollisuuksia sekä digitaalisesti että livenä. Otetaan asukasdemokratiassa huomioon, ettei kaikilla ole mahdollisuutta käyttää digitaalisia palveluita.
- Tarjotaan kansalaistoimijoille sekä mahdollisuuksia tilojen käyttöön että rahoitusta.